Lomalla ei ole kiire mihinkään. Kuulemma. Paitsi jos kulkuvälineesi on pyörä, reitillä eteesi ilmestyy mäki, jota et pääse kuin taluttamalla ylös ja takaraivossasi hakkaa tieto siitä, että päivän viimeinen lautta seuraavalle etapille ei meitä odottele.
Hiroshimasta lähtö tapahtui juuri näin. Saimme edellisenä päivänä pyöräliikkeestä mahtavan vinkin saaresta, jossa ennen valmistettiin kemiallisia aseita, mutta nyt sitä asutti tuhat pientä pupua. Totta kai sinne piti päästä telttailemaan!
You shouldn’t have to rush anywhere while you’re on a holiday, right? Unless you’re riding a bicycle and your route is filled with hills and the ferry you should be riding soon won’t be waiting for you.
This is exactly what went down when we left Hiroshima. We got this awesome hint about this awesome island where they used to make chemical weapons but now was inhabitated by thousand bunnies. You didn’t have to ask us twice: of course we wanted to go!
Matkaa lautalle oli 63 kilometriä ja maisemat olivat tuttuun tapaan huumaavia: riisipeltoja, vanhoja japanilaisia taloja – ja mäkiä. Ensimmäinen suuri nousu hirveässä helteessä hidasti menoa huomattavasti. Mäen jyrkimmässä kohdassa moottoripyöräilijä näytti meille tsemppipeukkua. Vierellä ajaneet autoilijat nauroivat (luulisimme, että ihan hyväntahtoisesti) hampaat välkkyen kahdelle pyöriään tuskaisesti työntävälle ja auringossa punottuneelle suomalaiselle.
Ōkunoshiman eli pupusaaren lautalle ehdimme juuri ja juuri. Lähinnä sen takia, että Mikko kiskoi kilometrejä kuin riivattu. Ehdimme hätäisesti ostamaan satamasta liput lautalle ja pussillisen pupujen ruokaa. Omat eväät jäivät siis ostamatta.
We had approximately 63 kilometers ahead of us and the scenery was breathtaking as usual: rice paddies, old japanese houses – and hills. The first big climb in that hot weather slowed us down notably. People driving by in cars were laughing their asses off when they saw two red-faced Finns pushing their bikes uphill. Luckily we got some sympathy: in the steepest part of the hill one motorcyclist raised a thumb up.
We made it to the ferry to Ōkunoshima just in time. Only because Mikko drove like a mad man. We only had time to buy ferry tickets and some food for the bunnies waiting for us – meaning that we forgot to buy any food for ourselves.
Emme olleet ehtineet tutustua saareen etukäteen hirveästi, mutta astuttuamme 15 minuutin lauttamatkan jälkeen saarelle meno oli selvä: koko ilta ja seuraava aamu menisi pupuja rapsutellessa. Niitä oli joka paikassa. Pötköttämässä puiden alla, leikkimässä aukioilla ja syömässä papanoita turistien kädestä.
Saarella on siisti, pieni leirintäalue sekä hotelli. Ruokaa paikan päältä oli aika vaikea saada ilta-aikaan, koska ainut ravintola sulkeutui todella aikaisin. Päädyimme onsenin jälkeen ostamaan ainoata tarjolla olevaa ruokaa: sitruunakakkua, sipsejä ja jääteetä. Mutta aika hienoa päästä kylpemään, syömään ja tuijottelemaan laumoittain palmujen väleissä laiduntavia pupuja.
We didn’t really spent time beforehands getting to know the island but after the 15 minutes ferry ride we immediately knew what it was all about. There were cute bunnies literally everywhere. Laying under the trees, playing in the fields and eating food from the hands of Chinese people.
There’s a small and very tidy camping area and a hotel in the island. Food was hard to buy, since the only restaurant closed quite early. We ended up buying the only food available: lemon cake, chips and ice tea. But we didn’t mind, it was awesome to bathe, eat atleast something and stare hordes of bunnies relaxing under the palmtrees.
Yön aikana yksi pupukaveri haistoi teltan sisällä olevat naksut, ja oli yrittänyt kaivautua kankaasta läpi. Teltan kestävyyden vei äärirajoille suursateiden ja tuulien sijasta siis 25 senttimetriä pitkä pupu.
Seuraavana aamuna odotimme sateen laantumista, annoimme viimeiset naksut pupuille, kiersimme saaren nähtävyydet pyörällä ja pakkasimme itsemme lauttaan. Matka jatkui kohti Shikokua, kolmatta pääsaarta ja yhtä Japanin hienointa pyöräreittiä, Shimanami Kaidoota.
During the night one bunny smelled the food stored inside the tent and tried to dig its way in leaving the fabric a little bit torned.
In the morning we waited for the rain to pass, gave our last bunny food to the little furballs, drove the island around and hopped on a ferry. Our next destination would be the third main island on our way, Shikoku, and the famous bike route Shimanami Kaido.
Pupusaari, eli Ōkunoshima, oli yhden yön perusteella hauska kokemus, ja sopii varmasti myös lapsiperheillekin. Leireily oli lähes ilmaista ja hotellin kylpylästä on todella hienot auringonlaskumaisemat. Vinkkinä: pakkaa evästä mukaan, osta pupujen naksut ennen lauttaa ja ole ajoissa lautalla. Ja jos innostut valtavina laumoina temmeltävistä eläimistä, Japanissa on (totta kai) myös haisaari, kettukylä ja kissasaari.
Ōkunoshima was a great (= weird) experience and we bet it’s a great destination with kids too. Camping was almost free and the hotel onsen had a great sunset view. Pro tip: pack enough food along with you, buy bunny snacks before the ferry ride and be in time at the harbour. And if hordes of animals are your thing, there’s also a shark island, a fox village and a cat island in Japan.
ROUTE: Hiroshima -> Ōkunoshima -> Shikoku
