Deers of Miyajima

Ensimmäisen pääsaaren Kyushun ja suursateiden jälkeen pyöräily alkoi rullata hyvin ja kilometrejä kertyi vauhdilla mittariin. Päivämatkat vaihtelivat 100 kilometrin molemmin puolin, sää oli helteisen aurinkoinen ja maisemat olivat toinen toistaan kauniimpia. Pyörät toimivat moitteettomasti ja jalat jaksoivat polkea ahkerasti. Pyöräilijöille tuttuja nirhaumia ei syntynyt ja mitään muitakaan rasituksia tai vammoja ei ilmaantunut. Voitto!

After Kyushu and heavy rains our trip continued quite effortlessly. We made progress about 100 kilometers per day in a humid and sunny weather. Our bikes didn’t show any problems and all in all cycling felt so good. No sore muscles, pain or any injuries. Victory!

Aika tasan 10 vuotta sitten matkasimme ensimmäisen kerran Hiroshimaan ja sieltä Miyajiman saarelle, joka on kuuluisa “kelluvasta” punaisesta portista, upeista temppeleistä sekä saarella villeinä (mutta ihmisiin tottuneina) käyskentelevistä peuroista, shikoista.

Almost exactly 10 years ago we travelled to Hiroshima and Miyajima for the first time. Miyajima island is know for its beautiful torii gate, temples and wild but at the same time tame deers.

Nostalgiapäissämme päätimme, että saarella on pakko päästä käymään uudestaan ja jotenkin vierailumme ajoittui sunnuntaiselle kesäpäivälle, jolloin saari oli tupaten täynnä turisteja ja paikallisia. Paahtavassa helteessä siis pyörät lautalle, noin 10 minuutin merimatka ja mars saarelle pyörimään kaikkien jalkoihin pyöräkaravaanimme kera.

Somehow we decided we have to see Miyajima also on our bike journey and somehow we ended up going there on a steaming hot Sunday with bunch of other tourists and local people. So we took our bikes on a ferry and sailed about 10 minutes to see this beautiful island in all its glory.

Peurat olivat yhtä mainioita kuin viime vierailuilla: yrittivät syödä kaiken kartoista aurinkorasvaan ja innostuivat puskemaan sarviaan milloin pyöräilytrikoisiin ja milloin kiinalaisturistin hameen helmaan. Kuumuus ja tungos olivat itsessään elämys, mutta emme jääneet fiilistelemään niitä kovin pitkäksi aikaa. Kameralle tallentui kuvat portista, temppeleistä ja söpöistä peuroista, jonka jälkeen matka jatkui lautan kautta kohti Hiroshimaa.

The deers (shikas) were as cute as they were ten years ago. They tried to eat everything from maps to sunscreen bottles and rubbed their horns to our cycling gears and a Chinese womans skirt. Our trip to Miyajima ended up being nice but short, mainly due to the heat and the large crowd of travellers.