Hiroshimaan saapuessamme alkoi tuntumaan, että olemme oikeasti edenneet jo pitkän matkan. Takana oli vajaa 700 kilometriä ja pyöräilystä ei meinannut saada tarpeekseen. Viimeksi kun vierailimme Hiroshimassa 10 vuotta sitten kaupungissa oli polttavan kuuma. Tälläkään kertaa sää ei pettänyt.
Hiroshimassa ja sen lähiseuduilla olisi paljon nähtävää, mutta meillä oli vain yksi ilta varattuna kaupungilla viihtymiseen. Koska saavuimme kaupunkiin arkipäivänä ja paikallisten lomakausi ei heinäkuun puolivälissä ollut vielä käynnistynyt, saimme illaksi (meidän mitta-asteikollamme) todella upean hotellihuoneen puoli-ilmaiseksi.
By the time we reached Hiroshima we started feeling we were really making progress on our journey. Almost 700 kilometers behind us and we couldn’t get enough of cycling. Last time we visited Hiroshima ten years ago it was boiling hot. The weather didn’t let us down this time either. Though there’s alot to see in Hiroshima and its surrounding areas we only had one night to spend there.
Tuntui kivalta vaihtaa hetkeksi päälle muutakin kuin kiiltävää pyöräilyvermettä ja päästä syömään iltapalaa sisätiloihin. Ilta kului Hiroshiman rauhanpuistossa kävellen, lettuja syöden ja kaupan minioluttölkkejä tuijotellen.
It felt nice for a change to put on something other than cycling tights and to eat indoors. We spend the night walking around in Hiroshima Peace Memorial park, eating crepes and staring tiny beer cans in a supermarket.
Aiemmin päivällä pyörämme pääsivät tsekattavaksi paikalliseen pyöräliikkeeseen Grumpyyn, jonka mahtavat heput vinkkasivat meille nähtävyyksiä matkalla kohti Shikokun saarta. Kiitos heidän, päädyimme myöhemmin viettämään yötä tuhannen pupun ja varmaan sadan kiinalaisen kanssa.
Our bikes got their first checkup in a local bike shop Grumpy. Thank you Grumpy-guys for the awesome tips for our ride to Shikoku. We ended up sleeping amongst thousand bunnies and a big group of Chinese tourists. And we had a blast!
ROUTE: Miyajima -> Hiroshima (20 km – Yes, this was our almost-a-day-off.)
