(In English below)
FI / Tässä sitä nyt ollaan. Japanin pääsaarten eteläisimmässä kärjessä Sata Misakissa. Ensimmäinen yö vietettiin teltan sijasta hotellissa, lähinnä sen takia, että valo loppui illalla kesken ja pyöriä pystyi kokoamaan loppuun vain hotellin pihalla – maksavana asiakkaana. Aamulla henkilökunta kertoi lähestyvästä taifuunista, joten pyörälaukkuja kiinnittäessä tarkkailimme koko ajan mahdollista sadetta. Päätimme joka tapauksessa lähteä matkaan.
Hotellilta oli noin 5 kilometriä matkaa Japanin läpiajon aloituspisteelle Sata Misakiin ja nuo kilometrit jäävät varmasti ikuisesti mieleen. Aurinko oli polttava ja metsässä ajaminen KOSTEAA. Matkatavaroiden kanssa pyöräily alkoi heti pitkällä, jyrkällä ylämäellä, josta osa oli pakko taluttaa.
Alusta asti oli mahtava huomata, miten autoilijat antoivat tietä ja paikalliset tervehtivät iloisesti. Maisemia ei voi kunnolla sanoin kuvailla: korkeaa, rehevää metsää, jyrkkiä kukkuloita, pauhaava, turkoosi meri, trooppisia kukkia ja isoja perhosia.
Aloituspäivän yksi ikimuistoisimmista hetkistä oli tiellä hengailevan apinaparven ohi ajaminen.
Virallinen aloituspiste, saarten eteläisin kärki Sata Misakissa oli remontissa, joten pistimme matkamittarin päälle viereiseltä 31-kääntöpiirin maamerkiltä. Päivän tavoitteena oli taittaa kevyeltä kuulostava vajaan 50 kilometrin matka, korkein nousu päälle 200 metriä ja päästä Kinkooseen leirintäalueelle. Lämpöä oli reippaasti yli 30 astetta ja aurinkorasvan viiskymppisestä suojakertoimesta oli vain pieni apu polttavaan aurinkoon.
Ensimmäinen vastaan tullut pieni kylä yllätti heti positiivisesti. Kauppaa pitävä vanha rouva myi meille melonileivät ja vastapäätä asuvat rouvat kutsuivat meidät syömään eväitä auringolta suojaan.
Löysimme keskeltä metsää juoma-automaatin, jonka kohdalle pysähtynyt autoilija halusi välttämättä tarjota meille juomaa. Matkan varrella kaupan pihalla paikallinen rakennusmies nappasi lounasroskamme mukaansa, koska läheltä ei löytynyt sopivaa roskista. Ihmiset. <3
Leirintäalue löytyi helposti ja sitä pitävät rouvat olivat mahtavia! Unta ei häirinnyt edes viereisellä parkkipaikalla ilotulitteita ampuneet ihmiset.
Aloituspäivän saldo: kaksi loistavasti koottua ja toimivaa pyörää, monta litraa juotua vettä, auringonpolttamat käsissä ja pohkeissa ja ihan mieletön fiilis.
Päivämme kuvina alla!
EN / Here we are. At Cape Sata, the most southern point of Japan’s four main islands. Night went by in a local hotel instead of camping on the beach. Mainly due to lack of light that we needed to put our bikes together. The hotel staff warned us about an approaching typhoon but we decided to start our journey anyway.
The distance from our hotel to Cape Sata was about 5 kilometers. Little did we know how steep the first hills would be. Sun was burning and the humidity in the huge forests was beyond belief. The view was stunning all the way to the cape: high hills, tall subtropical forests, turquoise ocean and big flowers and butterflies.
One of the most memorable moments from our starting day was driving past a big monkey horde.
Our official starting point in Cape Sata was under construction, so we clicked our odometer on at the statue marking the 31 degrees latitude.
The best part of the trip so far has been the people. We have been for example offered shelter from the burning sun and given water in a middle of a forest.
The first day of pedaling ended in Kinko camping ground on a beautiful beach.
